Mikä on Asuntoyhtymän tarkoitus?

Urheilija kuolee kahdesti, sanotaan. Miten se liittyy kestävään kehitykseen tai Asuntoyhtymän tarkoitukseen? Tätä miettii vastuullisuusjohtajamme Antti Niskanen blogissaan.

Urheilija kuolee kahdesti, niin todella sanotaan. Sanotaan myös, että lopun lähestyessä ihminen miettii elettyä elämää ja valintojaan, ja onko elänyt oikein ja hyvin. Usein vasta silloin ymmärtää, ettei ole – niinkin sanotaan.
Kahdesti kuoleminen kuulostaa rankalta, mutta se on siunaus. Nimittäin, ensimmäiseltä kuolinvuoteelta voikin vielä nousta, ensimmäisen elämän kokemukset ja kuoleman hetkillä nähdyt näyt mukanaan.

Päätin päiväni urheilijana – jos koripallon pompottelu urheiluksi lasketaan – viime keväänä. Olin vielä hetki sitten viisas kylän vanhin, valmentajianikin vanhempi, nyt taas yhtäkkiä nuori. Tuo kylän vanhin ei voi opettaa nuorukaiselle kiertotalouden periaatteita tai kiinteistöautomaation yksityiskohtia, mutta hän voi yrittää pohdiskella, mitä koripallo voi opettaa elämästä – niin ihmisen kuin yrityksen.

Miksi teemme mitä teemme?

Rakkaan asian hylkäämistä kerralla ja ikuisiksi ajoiksi oli alkuun vaikea kohdata, mutta vähitellen pintaan nousi helpotus, ja ihmetys: kuinka kummassa jaksoin pelata niin pitkään, niin täysillä? Sehän oli hirvittävän raskasta! Tosiaan, vasta päästyäni riittävän etäälle pelistä saatoin kunnolla nähdä sen kaikki raskaat puolet – ja niitäkin riitti. Siihen asti kaikki oli ollut vain normaalia elämää.

Ihmetys hälveni, kun ymmärsin, että jaksoin, koska into tuli sisältäni ja rakastin pelaamista – oman parhaan ja aidon joukkuepelin etsimistä. Se oli minulle parasta mahdollista tekemistä ja oma juttu. Silloin jaksaa mitä vain, muuten taas ei jaksa oikein mitään. Siinäpä se suurin opetus.

Usein joukkueurheilijat miettivät haastatteluissa, että urasta jää kaipaamaan pukukoppielämää, kavereita ja meininkiä siellä kopissa, ei välttämättä peliä niinkään. En tätä epäile tai vähättele, pukukoppi on hieno paikka, mutta minun kokemukseni on silti päinvastainen.

Tiesin jo pelatessani, että tulen ikävöimään nimenomaan peliä. Sitä, kun omasta ja joukkueen sisimmästä löytyy jotain sellaista, mitä ei tiennyt siellä olevan – tai ehkä tiesi, mutta tiesi sen myös pääsevän esiin vain niinä pieninä hetkinä, kun oma into ja osaaminen pääsee virtaamaan täysin vapaasti, koko joukkue toimii yhtenä organismina, ja samaan tilaan päässyt vastustajakin vielä virittää tilanteen juuri oikeaksi.

Tiedostin jo tuolloin, että hyvässä koripallopelissä mukana oleminen on korkeampi olemisen taso, jolle en varmaankaan koskaan tule urani jälkeen enää pääsemään. Surin sitä silloin, suren sitä nyt, mutta olen onnellinen, että tiedän sellaisen olevan olemassa, ja että olen käynyt siellä.

Enää siellä ei käydä – mitä siis nyt? No, oman itsen etsintä ja ehkä toteutuskin vain jatkuu. On aika kohdistaa huomio muihin rakkauden kohteisiin. Kysymys siitä, mitä kestävä kehitys voi tarkoittaa yrityksessä, on kiinnostanut minua jo pitkään, joten siinä mielessä tilanteeni näyttää ihan hyvältä. Olen oikeastaan hyvin onnekas, tiedän ja myönnän. Mutta se minusta. Miten tämä liittyy Asuntoyhtymään?

Miksi Asuntoyhtymässä teemme mitä teemme?

Eri ihmisiä kiinnostaa eri asiat. Asuntoyhtymän perustajia Jaakko Niskasta ja Erik Seliniä on tahoillaan nuoresta saakka kiehtonut kiinteistöliiketoiminnan ymmärtäminen ja ymmärryksen käyttö niin, että elämässä olisi sopivasti tuota kiinteistöliiketoimintaa ja sopivasti muita asioita. Että voisi mahdollisimman paljon tehdä sitä mitä rakastaa. Siinä, yksinkertaisesti, Asuntoyhtymän tarkoitus.

Yrityksen tarkoitus ei tietenkään voi olla ainoastaan, että omistajat tai johtajat voivat häärätä mitä tykkäävät muusta maailmasta välittämättä. Ei silloin yritys kauan pärjääkään. Kun sijoittaa kiinteistöihin, paitsi niistä, myös niiden käyttäjistä täytyy pitää huolta. Tehtävää on yhtäkkiä monenlaista ja tarvitaan monenlaisia tekijöitä. Se, mikä alkoi kiinteistöistä, johtaakin ihmisiin.

Muuttuneessa ja muuttuvassa tilanteessa auttaa, kun muistaa: ihmisen pitää saada tehdä sitä, mitä rakastaa. Kun siihen yrittää luoda mahdollisuuksia omalle henkilöstölle työssä ja muualla, niin lopputulos on paras mahdollinen samalla myös asiakkaille ja muillekin ihmisille. Tästä tarina jatkuisi luontevasti Asuntoyhtymän vuokraamien Joo Kotien lupaukseen huolettomasta vuokra-asumisesta ja muista tavoitteista, mutta ei syöksytä niihin juuri nyt. Tavoitteita ja tekemistä kyllä riittää.

Sen sijaan, vielä viimeinen ajatus: vaikka puhe on ollut siitä, että pitäisi etsiä itseään ja tehdä mitä rakastaa, ei katsetta voi kääntää vain sisään päin. Kyllä merkitys löytyy kuitenkin yhteydestä muihin ihmisiin, ja ehkä tähän maailmaan laajemminkin, mutta omia intohimojaan voi toteuttaa tämän yhteyden puitteissa!

Tilaa Asuntoyhtymän uutiskirje ja saat tiedon Antin uusimmista kirjoituksista sähköpostiisi.

Valokuvat: Erkki Hautaviita